Höyrynsuluista ja yleisestikin ulkovaipan tiiveydestä tuntuu meillä juttua riittävän, mutta mikseipä riittäisi, kun aina vaan törmään hullumpiin rakenneratkaisuihin ja sitä kautta sisäilmaongelmiin, jotka olisivat olleet helposti ratkaistavissa jo aikoinaan.

Tällä kertaa tutkittiin vuonna ’84 valmistuneen omakotitalon ulkovaippaa. Omistaja on ostanut kohteen ”remontoituna ja uutta vastaavana”, mikä tarkoitti hankinta-ajankohtana, että ulkovaipan tulee olla tiivis ja lämmöneristyskyvyn vähintään luokkaa U = 0,17 W/(K·m²). Kuitenkin rakennuksen koko alakerran asuintilojen osalta, sisäilmassa oli aistittavissa selkeä, ummehtunut haju ja lattianrajat olivat todella kylmät, vaikka ulkona oli vielä lähemmäs +10°C lämmintä.

Tutkimme kohteen ensin lämpökameralla, joka mahdollistaa helposti ja yksiselitteisesti rakenteellisten ilmavuotojen ja eristepuutteiden sijainnit. Merkkisavutimme ko. havainnot, jotta myös näimme, että virtaako ao. kohdista ilmaa sisäänpäin, mikä viittaa lähes aina siihen, että höyrynsulku vuotaa. Tämän jälkeen avasimme muutaman tällaisen kohdan, vain todetaksemme, että höyrynsulku on v. 2010 tehdyn rempan yhteydessä toteutettu aivan päin prinkkalaa ja tekijä ei ole tiennyt käytännössä yhtään, mitä on tekemässä. Kuten keskimmäisestä kuvasta hyvin näkee, ulomman, alkuperäisen eristekerroksen lävitse on virrannut vuosien varrella runsaasti ilmaa – pikimusta värjäymä kertoo karua kieltä sekä ilmansaasteiden vakavuudesta että kovista ilmavuodoista, jotka vaikuttavat merkittävästi sekä energiatalouteen että asumisterveyteen. Harvemminpa tavalliset ihmiset miettivät asumisensa osuutta energiankäytössä ja siten myös ilmaston suhteen.

Ulkoseinärakennetta oli rempan yhteydessä lisälämmöneristetty höyrynsulun lämpimälle puolelle. Tämä ei sinänsä ole virheellinen ratkaisu, mutta olisi ollut järkevämpää sijoittaa lisäeriste koolausväliin siten, että höyrynsulku olisi kulkenut niiden yli kauttaaltaan – koolauksia oli kuitenkin kasvatettu sisäänpäin, mikä olisi mahdollistanut ao. toteutustavan. Ilmavuodoista ja lisälämmöneristyksen toteutustavasta johtuen, huoneistossa oli aistittavissa jatkuvasti myös lievä lasivillan haju.

Vastaavasti höyrynsulku olisi tullut liittää alapohjarakenteisiin ”jotenkin muutoin” kuin vain puristamalla kalvon reuna kolmannen kuvan mukaisesti. Liitos olisi voitu toteuttaa esim. polyuretaanivaahdolla, joka olisi voitu limittää kiinni kalvoon. Kuten kuvasta näkyy, kalvo päättyy kuitenkin alaohjaimen korokkeenetureunaan, eikä jatku siitä mihinkään. Tyypillisesti kalvon tulisi olla käännetty edes laatan alle. Epätiivistä rakoa on yritetty epätoivon vimmassa tiivistää Sika-Flexillä tai vastaavalla tiivistysmassalla, jota ei ole vaivauduttu edes muotoilemaan pursottamisen jälkeen.

Korjaaminen ei ole onneksi mahdoton tehtävä. Ulkovaipan runko ei ollut tutkimusten perusteella vaurioitunut, joten käytännössä tässä voisi jopa riittää pelkkä rakenteiden tiivistäminenkin. Tämä kuitenkin, valitettavasti, edellyttää ulkoseinien pintaverhousten purkamista n. 0,5 m korkeudelle koko rakennuksen alalta.

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka ja sisätila

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.