Lännen Median toimittaja soitti minulle tammikuun ensimmäisellä viikolla ja kysyi, suostuisinko hänen haastateltavakseen. Asia koski tietoa, että ammatillista täydennyskoulutusta tarjoavien tahojen tuki aiotaan leikata kokonaisuudessaan vuoden 2017 alusta lähtien ja toimittaja halusi kuulla mielipiteeni tästä.

 

Vankkumaton mielipiteeni nyt ja aina on, että koulutus on nyky-yhteiskunnassa kaikki kaikessa. Sen tulee olla vapaata ja sitä tulee tukea ja kannustaa viimeiseen asti. Ajatus siitä, että leikataan koulutuksesta, oli koulutuaste tai -motiivi mikä tahansa, on täysin kestämätön, oikeastaan lähes sietämätön. Paras ratkaisu kehitysmaidenkin aina vain pitkittyvään kärsimykseen ja alennustilaan olisi se, että tytöt ja naiset saataisiin kollektiivisesti kouluun ja heille taattaisiin mahdollisuus opiskella.

 

Kysymyshän ei tässä ko. tapauksessa ole siitä, että kolutusta itsessään leikattaisiin tai typistettäisiin vaan, että valtio ei jatkossa enää tukisi täydennyskoulutusta antavia tahoja koulutustarjonnan järjestämisessä, jolloin kyseisten koulutusta tarjoavien tahojen kasvanutta tulovajetta sitten kompensoidaan tietysti siten, että maksajiksi tulevat työnantajat. Vaikka asia onkin näin ajaltetuna triviaali, tekee tämä suomalaisesta yrittäjyydestä taas entistä hankalampaa ja kalliimpaa. Lisäksi tässä(kin) asiassa on pidettävä periaatteellisuudesta kiinni. On ehdottoman tärkeää, että koulutus on viimeisiä yhteiskunnan sekä valtiontalouden sektoreita, joissa leikkauksia ylipäätään sopii tehdä.

 

Kuten haastattelussakin vähän vihjasin, on varsinkin rakennustekniikan tutkimus- ja konsultointialalla erityisen paljon vähintäänkin kyseenalaisia ja epämääräisiä toimijoita ja tahoja, joiden ammattiosaamisesta, ja täten vastuullisuudesta, ei ole mitään takeita eikä ”ulospäin näkyvää”. On mahdoton ajatus, vaikka koulutus suhteellisen vapaata meille kaikille vielä toistaiseksi onkin, että jokainen ihminen osaisi ja tajuaisi kaikesta kaiken. Juuri tämän takia onkin erittäin tärkeää, että meillä rakennusterveysasiantuntijoilla on rautaista ammattitaitoa sekä niin korkea työmoraali, että voimme myös myöntää, kun emme jotain tiedä taikka osaa, mutta lupaamme ottaa tarvittaessa asioista selvää. Uskomustieteiden ja ns. huuhaa ei tunnu maailmasta loppuvan tekemälläkään. On ikävä kehityssuunta, että meidänkin alallemme on pesiytymässä pseudotieteellisiä väittämiä ja toimitahoja, joiden toiminnan takia pahimmassa tapauksessa uskottavuutemme kärsii. Koulutus on, kuten sanottua, kaiken a ja o, sillä terve kriittisyys, sivistyneisyys ja täten vertaisarvioitavuus perustuu nimenomaan tälle.