Kuntotutkimukset ovat melkeinpä niitä antoisimpia tutkimuspalveluita, mitä tarjoamme. Ihan vain jo siksikin, että on mielenkiintoista ja melko usein jopa hämmentävääkin nähdä, millaisia rakenneratkaisuja on maassamme vuosikymmenten saatossa suosittu, mitkä niistä ovat toimineet ja mitkä niistä eivät.

Kautta linjan, oli kyse sitten 1900-luvun alun hirsitalosta, 50-luvun rintamamiestalosta tai 2000-luvun valmistalopaketista, merkittävimmät syyt rakenteiden homentumiselle ja täten sisäilman pilaantumiselle ovat aina ja ikuisesti puutteellinen tai jopa täysin olematon kosteudenhallinta, joka johtuu 90% tapauksista siitä, että rakennuskustannuksissa on pyritty säästämään.

Rakentamisen kosteudenhallintaan katsotaan kuuluvan tätänykyä myös nk. kuivaketju, jossa rakennusmateriaalit ja jopa työmaa suojataan säältä huolellisesti. Tällä varmistetaan, ettei materiaaleihin varaudu jo rakennusvaiheessa ylimääräistä kosteutta, joka voisi sitten myöhemmin aiheuttaa ongelmia. Aiemmin tällaiselle ajattelulle viitattiin kintaalla, mutta onneksi asenteet muuttuvat.

Käytännössä aina kuntotutkimukset joudutaan tekemään rakenteita avaamalla, koska muutoin rakenteiden sisään ei ole mahdollista nähdä, eikä täten arvioida niiden toimintaa ja kuntoakaan. Tyypillisesti rakenneavaukset ovat oheisen kuvan mukaisia aukkoja, jotka tehdään sähkötyökaluilla ulkovaipparakenteeseen. Syntynyt sahauspöly pyritään ottamaan kohdepoistona sahattaessa talteen teollisuusimurilla, jossa on HEPA-suodatin (eli suodatin, joka poistaa jopa 99% ilman partikkeleista). Aukon kautta tutkitaan lämmöneristeiden sekä runkorakenteiden kuntoa (ovatko ne kosteita, muutoin tummentuneita, homeessa jne) sekä sitä, miten rakenteet on ylipäätään toteutettu, ts. vastaavatko ne edes alkuperäistä suunnitelmaa. Jos suunnitelmia ei ole, tulee tarkastella rakennetta siten, että miten se yleisesti toimii tai on tarkoitettu toimivaksi. Rakennusfysiikan osaaminen on siis ehdoton edellytys.

1. Joskus seinien sisältä löytyy yllätyksiä, useimmiten hyvin epämiellyttäviä sellaisia. Tässä ensimmäisessä kuvassa 60-luvulta peräisin olevan omakotitalon ulkoseinärakenteesta löytyi mm. jyrsiöiden ulosteita, jotka kuvassa näkyvät pieninä mustina pipanoina lattialla. Sanomattakin selvää, että tässä menee koko ulkoseinärakenne korjaukseen, jyrsijät eivät kuulu mihinkään talon rakenteisiin tai rakenneosiin.

2. Toisessa kuvassa, vanhan hirsirakennuksen, todella huonokuntoisen julkisivulaudoituksen alta löytyi taas oikestaan mieluinen yllätys – hirsirunko oli erinomaisessa kunnossa, vaikka talolla oli ikää yli 100 vuotta. Julkisivulaudoitus oli aivan mätä, hirsirunko melkein kuin pakasta vedetty. Laudoitus on käytännössä suojannut runkoa auringon UV-säteilyltä, jonka ansiosta runko ei ollut päässyt haristumaan ja se voidaan käytännössä huoltaa tiivistämällä hirsivälit sekä asentamalla uusi julkisivulaudoitus.

3. Viimeisessä kuvassa taas sitten eräs hoopoimmista rakennusvirheistä, mitä on vuosikymmenten saatossa voitu tehdä – tuuletusraon tukkiminen julkisivun muurausvaiheessa. Muurauslaastia on pursunnut tiiliväleistä tuuletusrakoon, jonka vuoksi ulkoilman konvektiovaikutus ei pääse tuulettamaan julkisivurakenteen ulkopintaa, johon diffuusion vaikutuksesta kerääntyy rakenteen lävitse kosteutta, joka tulisi tuulettua ao. raon ansiosta ulkoilmaan.

Kaikki edellämainitut havainnot olisivat jääneet havaitsematta ilman, että rakennetta olisi avattu ja tutkittu syvemmin. Kaikissa tapauksissa oli kuitenkin päivänselvää, että rakenteissa on jotain vialla, sillä haju ao. rakenneavausten kohdalla oli varsin hyvin tunnistettavissa homeenhajuksi ja niissä oli tapahtunut sekä muodon- että värinmuutoksia, jotka viittasivat selkeästi rakenteelliseen vaurioitumiseen.

Kuvan mahdollinen sisältö: kasvi, ruoka ja sisätilaKuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.